Kirjoittaja
45 vuotias ADHD äiti, vaimo ja sekopää kertoilee kuinka elämä on sitten kummallista.
|
13.05.2012 - 15:54
Tänään on Äitienpäivä ja se masentaa pahasti 
Minun toiveeni on saada arvostusta ja huomiota mutta todellisuus on aina niin kovin erilainen.
Tänä Äitienpäivänä olen kotona yksin, mies on Fiskarsissa veljensä apuna Puukkopäivillä ja vanhin poikani kai kotonaan, keskimmäinen poikani Turussa ja tytär kaverillaan, Vanhimmalta sain Äitienpäivätoivotuksen facebookin kautta, tyttäreltä kun kysyin mikä päivä tänään on, keskimmäisestä en ehkä kuule mitään koko päivänä.
Se mitä minä EN tänään tahtoisi tehdä, on pyykkääminen ja tiskaus, ruoanlaitosta puhumattakaan!
Tahtoisin että joku muu tekisi nuo jokapäiväiset hommat, itse saisin valmiiseen pöytään istua ja nauttia vain läsnäolosta ilman huonoa omaatuntoa.
Ihan samat arvottomuuden ja huonommuuden tunteet nousevat esiin Naistenpäivänäkin kun fasessa tulvii kertomuksia huomionosoituksista, minua ei ole ikinä huomioitu silloinkaan.
Syntymäpäivääni ei kukaan muista jos en siitä muistuttele, itse saan aina järjestää ja se ei ole kovin tyydyttävää.
Vuodessa on vain kolme päivää jolloin toivon itseäni "hemmoteltavan", toivon vuodesta toiseen vaikka aina petyn. 
Onneksi huomenna ei enää ole Äitienpäivä.
23.04.2012 - 13:41
Olen syönyt sitä Equasym Retard 30mg lääkettä nyt epäsäännöllisesti kuukauden eikä sillä ole muuta vaikutusta kuin blasebon verran. En tiedä mitä nyt eteen, vieläkö löytyy kokeiltava lääke kun vuoden tätä on jo ehditty etsiä eikä joko löydy vastetta tai sivuvaikutukset ovat niin kamalia ettei hyöty vastaa haittoja. Toisaalta olen eläissäni tottunut tähän hajapää elämään vaikkei se mukavaa ole ja aiheuttaa turhaa stressiä sekä tekee minusta työkyvyttömän. Elämä menee tuolla jossain ja minä istun kotona koneella vuodesta toiseen..... Ilman naamakirjaa olisin todellakin sosiaalisessa tyhjiössä, se luo illuusion yhteisöllisyydestä. Ahdistukseni on suurinpiirtein hallinnassa jos en sitä ajattele, mutta heti, nytkin kun siitä kirjoitan, se iskee kiinni ja kasvaa. Siksi en yleensä ajattele sitä vaan täytän pääni musiikilla ja sijaistoiminnoilla kuten telkun töllöttämisellä. Elämä on niin turhauttavaa, nytkin jääkapissa odottaa uuniin pääsyä iso köntti possua muttei se liikkunut sieltä jääkaapista tänäänkään koska paistoaika mitataan tunneissa niin ei mun ajantajuni ja suunnitelmallisuuteni riitä sen valmistamiseen, kohta siitä menee päivämäärät umpeen.
Kävin juuri lääkärissä koska puolivuotta sairaslomaani tulee taas täyteen ja koska oloni on näin mahtava että alkupää haastattelusta sujuu hyvin mutta heti kun kysytään miten nyt menee niin pato murtuu, itkin silmät päästäni samalla kun nikottelin kuinka voimaton ja sekava ja stressaantunut olenkaan. Kuinka raha ei vaan riitä vaikka tytär muutti meille en ole saanut mistään lisää rahaa vaan sekä koiran menot että tyttären menot maksan vain ja ainoastaan minä. Lääkäri määritti minulle vuoden sairaslomaa lisää mutta kun kysyin mahdollisuudesta eläkkeelle pääsyyn niin kuulemma masennus ei sitä mahdollista mutta ADHDni kylläkin ja sitä varten pitää saada B todistus addilekuriltani, ihan sama, mulle käy kyllä sillä en minä ole työkykyinen kummallakaan vaivallani saati niiden yhteisvaikutuksellakaan. Ärsyttää vain koska odotan sitä eläkepäätöstä sillä vasta silloin pääsen todella järjestelemään muuttoa lämpimään.
Tuloni koostuvat siis sairalomarahasta ja tyttö täytti juuri 17 eli lapsilisä loppui mutta esim. bussimatkat nousivat aikuisen hintaluokkaan eli syvemmälle suohon vajotaan. Onneksi todellisuudessa rahatilanne ei aivan näin toivoton ole sillä mieheni maksoi koiran kastroinnin juuri  Mutta minulle teki niin pahaa pyytää sitä sillä "Minun koira, minun vastuu!" Nyt pitää lunastaa ompelukone korjaamolta 150+ e ja varata koiran rokotusaika 50-70+ e, en ole saanut tietää edes eläinlääkäriasemaa missä Ricoa on hoidettu joten koko rokotusohjelma pitää aloittaa alusta että saadaan koira mukaan Visbyyn elokuussa. Tyhmää tämmöinen Kastrointi on jo hiukan vaikuttanut rauhoittavasti, lopullinen tulos näkyy vasta kuukauden tai jopa parin päästä operaatiosta. Nyt on tekeillä projekti jolla kyllästytän koiran ovikellon tai ovenavausääniin jotta niihin reagointi loppuu, pitää hankkia mikrofoni ja monta metriä usbjohtoa, miesten hommia . 
Tänään tyttö menee yöksi isälleen ja pyysin puhumaan muuttoilmoituksen teosta sillä sossuista ei ole kuulunut mitään ja uusi Diacorin lääkäriaika tytön lääkeasiassa lähestyy, haluan lähetteen kunnalliselle puolelle Helsinkiin jotta tyttö saa vastedes hoitonsa kunnalliselta puolelta. Ei minun rahoillani käydä jatkuvasti yksityisellä lääkärissä kun en pysty itsellenikään mitään mukavaa rahoillani tekemään, olen haaveillut hiusteni värjäämisestä ja leikkuusta kampaamossa jo monta kuukautta mutta ikinä siihen ei tunnu olevan varaa.  Tyttö kulkee tukka kananpojan keltaisena koska vaalennusprojekti jäi kesken, ihmettelen sitä sillä yleensä tyttö ei poistu ilman tekoripsiä kotoa ja nyt ei haittaa edes kumman näköinen pää. 
Jotain kivaakin, kävin parissa nuortenliikkeessä huvikseni kokeilemassa kesämekkoja ja mahdun nyt kokoon 44, toisissa malleissa jopa kokoon 42 eikä edes kiristä! Hassua on ettei paino ole laskenut puoleen vuoteen kohta ja silti pienenen, pitää hankkia uusi uikkari, edellinen on ostettu yli 10 kiloa sitten ! 
04.04.2012 - 12:24
Hain uuden lääkkeen, muuta vaikutusta en kyllä huomaa kuin etten tee yhtä paljon kirjoitusvihreitä kuin pahimmillaan keksittymiskyvyttömänä ollessani. Jos muuta vaikutusta ei tule niin jää nämä lääkkeet apteekkiin siksi aikaa että Kelakorvaus saadaan niillekin takaisin, maksavat nimittäin 30mg Equasym Retard 55,97e 30kpl ja jos niitä pitää ottaa 3x päivässä niin tulee liian kalliiksi. Nyt menee toista päivää pilleriä, tänään 2x30mg eikä tuota kirjoitushelppoutta lukuunottamatta muuta vaikutusta eli huomenna se 3x30mg joka on suurin määrä. No, toisaalta ei ole mitään sivuvaikutuksiakaan ellei sitten lyhyet yöunet ole niitä koska viime yönä nukuin vain noin 7h normi 9 sijaan ja päässä hyrräsi jo 05.40 niin ettei peittoa kannattanut enää vetää korville.
On siis hyvää aikaa stressata, tänään on tyttären sossuaika ja aiomme isänsä kanssa puoltaa huostaanottoa, noin, nyt se on sanottu!
Minun mielenterveyteni ei kestä sitä kun neidiltä taas jossain välissä lähtee homma lapasesta ja koska en saanut riittävän aikaisessa vaiheessa hänelle järjestettyä lääkäriaikaa niin uusia addilääkkeitä hänelle saadaan vasta toukokuun lopulla, nyt pitää käyttää loput lääkkeet täsmälääkityksenä enkä minä kestä sitä raivoamista ja vetelehtimistä mikä lääkkeettömyydestä seuraa. Tytön hermot ei yhtään pidä ilman lääkettä ja se jokapäiväinen raivoaminen, huutaminen ja tavaroitten paiskonta riipii minun hermojani suunnattomasti.
Tyttö joutuu olemaan huostaanotettuna vain vuoden ja saa sitäkautta sitten asunnon ja aputoimia, ominvoimin näinä neljänä luonani asumiskuukautena en ole saanut häntä ruotuun järkevien nukkuma-aikojen tai tekemisen suhteen ja odotan että laitoksessa nämä alkavat sujumaan helpommin, lisäksi äidille on helpointa raivota ja valehdella kun tietää saavansa aina anteeksi mutta hoitohenkilökunnalle joutuu asioistaan vastuuseen paremmin. Minulla ei ole sitä selkärankaa tai sinnikkyyttä laittaa asioita kuntoon ja tiedän että tyttöni tarvitsee paljon tukea peruskoulunsa suorittamiseen omatoimisesti.
Sydän itkee verta mutta uskon tämän olevan oikea ratkaisu.
Sossutapaamisessa suurin osa kului TAAS saman vanhan jauhamisella, eli koulunkäynnin ja sitoutumattomuuden eikä kumpikaan sossutädeistä tajua yhtään miten hoitamaton adhd vaikuttaa koulunkäyntiin tai sopimuksista kiinni pitämiseen. Tarjoavat taas perhetyöntekijää, sanoin että saa meille tulla mutten usko siitä olevan mitään hyötyä että puhutaan ja tehdään soppareita ja lupaillaan kun ei niistä pida kumminkaan kiinni ei tyttö enkä minä. Tytön mukana kulkija olisi se joka voisi auttaa, ei mikään päivällä juttelija. Aikovat katsoa saadaanko sillä keinolla tähän perheeseen rotia . Odotan yhteydenottoa siitä asiasta mutten pidätä hengitystäni.
Tytöllä taitaa olla enää yksi addilääkepurkki hakematta apteekista eikä aikaa lääkärilleen saanut kuin vasta toukokuun lopulta. Yritän soittaa lääkärille ensi viikolla jotta selviää olisiko mahdollista saada apteekkiin puhelinresepti, se ei välttämättä ole mahdollista, nämä lääkkeet kun ovat huumereseptillä.
Rico on nyt kastroitu, kiitos mieheni joka maksoi operaation, odotamme muutosta käyttäytymiseen, vielä on liian aikaista koska leikkauksesta on vasta 1vk takana.
Jaha, ajantaju ei ainakaan parane tällä lääkityksellä, 15 min päästä pitää olla pysäkillä..... jatkan vuodatustani myöhemmin.
Taas täällä.
Tänään piti olla toinen tunti rentoutumisharjoitteita Auroran sairaalassa, ei ollut tullut muistutustekstiviestiä vaikka siitä sovittiin ensimmäisellä tunnilla enkä ollut varma siitä tapaamispaikastakaan joten kun siellä ei ketään muuta 5 min. ennen näkynyt niin alkoi arvelluttaa ja soitin samalla kurssilla olevalle ystävälleni, hänenkin mielestään tunti piti olla koska hänkään ei ollut saanut viestiä perumisesta joten pyysimme vahtimestarilta kurssin vetäjän numeron johon hän ei tietenkään vastannut.  Paikalle tuli myös kurssimme kolmas nainen muttei yhtään miestä. Päätimme lähteä sinne missä aivan ensimmäistä kertaa tapasimme sillä siellä on kurssin vetäjän toimistokin, siellä kuulimme ettei vetäjää ole paikalla! Mutta meille annettiin mahdollisuus liittyä venytysrentoutumisen ryhmään ja me kaikki käytimme sen ilomielin hyväksemme koska sinne asti olimme tulleet. Hämmästelen yhä miksei yhtään miestä ryhmästämme tullut paikalle, olivatko HE saaneet perumisilmoituksen?
Ompelukone sanoi sopparin irti juuri kun oli eniten ommeltavaa ja kiire, kuinkas muutenkaan. Korjaus maksaa 150e ja kestää puolitoista viikkoa. en siis saanut kruunajaisviittoja tehtyä, hyvä kun sain edes oman asuni ommeltua, se on niin hatarasti ommeltu että pitää purkaa ja ommella uudestaan kunhan saan koneeni takaisin.
Kruunajaiset ovat ohi ja koska seremonia oli lyhyt niin kovin moni ei tainnut tylsistyä, yksi pienokainen kyllä kirkui koko toimituksen ajan että "Ei!" "En halua!" ja Kuningasta jännitti hirmuisesti. 
Asunnonvaihto ei etene, hakemus vanhenee 20 päivä tätä kuuta eikä olla vielä puolessa vuodessa saatu aikaan maalata olohuoneen ja eteisen seiniä valkoisiksi, nyt se on kyllä pakko tehdä että saa sen uuden isännöitsijätodistuksen joka maksaa taas uudestaan sen 35e.
Mulla on aivan kamala muuttohinku päällä. JOTAIN muutosta on tapahduttava NYT! Lomamatka tai muutto tai JOTAIN! Jos ei olisi koiraa niin olisin jo pakannut matkalaukkuni ja suunnannut lentokentälle suuntaan X!
02.03.2012 - 13:51
Tyttö kävi addilekurilla joka ½ tunnin päästä olis sitä mieltä että selvä tapaus ADHD ja 18mg Consertalla aloitetaan
Maksoikin vain 139e kelakorvauksen jälkeen jonka sain samantien kassalla Lääke vaikuttaa selvästi vaikka tarvitaan annoksen nostoa ainakin 36mg:n, mitään ihmeempiä sivareitakaan ei tullut, hyvältä näyttää siis. Tyttö lopettaa peruskoulun kesken 16.3 ja jatkaa peruskoulun opintojaan iltalukiossa syksyllä jotta saa päättötodistuksen ja pääsee jatko-opintoihin kiinni. Harmi vain että piti mennä näin kauan ennenkuin tuli oikea dg ja toimiva lääkitys joka tukee itsehillintää ja impulsiivien hallintaa niin että pystyy keskittymään ja muistamaan.
Omia lääkkeitäni en ole vieläkään pystynyt hakemaan apteekista kun rahat ei niihin vaan riitä eli nyt on ollut jo pitkä tauko lääkekokeiluissani, toimivaa lääkettä kaipaan kyllä kovin. Jatkuvasti jää esim. hellanlevy päälle tms. vaarallista! Lääkäriaikaani olen siirtänyt jo kahdesti kun en ole päässyt kokeilemaan lääkitystäni, uusi aika on nyt toukokuussa.  Ja perse jäätyy kiinni tuoliin tms. samalla kun keskittyminen ei kuitenkaan anna mahdollisuuksia esim. venyä fasessa tai keskustelupalstoilla eli koko päivä on haahuilua eri juttujen välillä, milloin puolituntia sohvalla, milloin tunti tietokoneella, taas sohvahetki, tietokonehetki, vähän tiskiä, tietokone, vähän käsitöitä/lukemista, vähän telkkaria, ruoanlaittoa, ai, piti koirakin viedä päivälenkille......... ÄÄÄÄÄHH!!!!! Kun on toimiva lääke se menee näin: Telkkua ½h, koneella ½h, koira ulos, tiskiä, pyykkiä, lukemista, käsitöitä, tietokone ½h, ½h ruoanlaittoa,.......... siivoaminen tms. sujuu silloin vasemmalla kädellä, nyt ei kaksin käsinkään!
Ricon paperit ei ole vieläkään päätyneet minulle, laitoin testaria viime viikolla, ei vastausta Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään
Masisterapeuttini oli viimeksi 2.1 kipeä ja sieltä soitettiin että lähettävät uuden ajan, ei ole (taaskaan) näkynyt enkä ole saanut itse tehtyä asialle mitään, en yleensä edes muista sitä päivällä silloin kun pitäisi soittaa sinne.  Nyt laitoin kännyyn muistutuksen maanantaille. Pikku paniikki alkaa taas nostaa päätään sillä saikku loppuu toukokuussa ja nyt ollaan jo maaliskuussa! Viimeksikin oli Kelan toiminta niin hidasta että meni yli kuukausi rahattomana enkä tahdo sen toistuvan jos vain pystyn siihen vaikuttamaan eli yritän potkia itseni hankkimaan sekä terapia että lekuriajan niin ajoissa että Kela ehtii käsittelemään asiani niin ettei katkosta tule. Toukokuu on vain niiiiiin kaukana.......
Kuntouduin siitä kammottavasta leikkauksesta hyvin ja nopeasti, mutta kun piti käydä omassa arvauskeskuksessa jälkitarkastuksessa niin sattui venäläisperäinen lekuri joka vaikka oli kovin mukava ei tuntunut paljoakaan ymmärtävän minun puheistani tai saati minä hänen puheestaan. Hän oli kuitenkin sitä mieltä että minulla on oltava tulehdus vaikka tulehdusarvot verikokeesta oli alle 5 eli tosi alhaiset enkä aristellut painelua mistään, ei ole kipua tai arkuutta mutta kun on yhä hiukan ei-niin-kirkasta vuotoa niin vaikka hän soittikin leikkaavalle gynelle sairaalaan ja sai sieltä kuulla että vuoto on normia ja jatkuu joskus kaksikin kk ja leikkauksesta on 1kk aikaa, niin silti hän määräsi minulle kahta eri antibioottia ja jälkitarkastuksen viikon päähän. En ostanut lääkkeitä enkä mennyt jälkitarkastukseen, vuoto on lakannut kokonaan, ei ole lämpöä eikä kipuja eikä minusta näinollen myöskään tulehdusta.
Itseäni en osaa taas hillitä, olen haalinut monta aikaavievää ja haastavaa projektia tälle kuulle kuten röyhelöhunnun tai parin teon, uusi k-a mekko tyköistuvana ja siihen tyköistuva alusmekko, kaksi kruunajaisviittaa joihin tuntuu olevan kiven takana saada kankaat ja nelisen kaartin asetakkia enkä ole vielä aloittanut kuin yhtä huntua .
Visbyn reissu ensi kesänä ja sen järjestelyt kun reissussa on kolme perhettä ja kaksi teiniä, yksi koira ja yksi vauva, pää kohta hajoaa, ei saada lentoja koska kaikki paluulennot ovat jo täysiä ja autoja on kaksi ja sänkyjä talossa kuusi...Laivalla on vain auto+4h paketteja eli ei sänkyjä kaikille.... Huomenna menemme veljeni luo selvittämään tätä dilemmaa.
27.01.2012 - 15:21
On tullut sekoiltua , eri avaimet unohdettu muutaman kerran, jouduttu pyytämään 60e ovenavaus ja saatu yksi parkkisakkokin ihan omasta keskittymiskyvyttömyydestä johtuen.
Rico on nyt maksettu ja odottelen rekisterikirjaa jotta pääsen hankkimaan vakuutusta ja rokotuspassia sille. Kasvattaja on mukava ihminen mutta ei oikein aikaansaapa.
Varasin tyttärelle 13.2 yksityiseltä lekuriasemalta ajan samalta addilekurilta jolla itsekin käyn. Pahasti se rokottaa sillä tunti maksaa 195e eikä siitä kai saa mitään kelasta takaisin, saati että isänsä osallistuisi kustannuksiin, mutta ei auta, aion tehdä vielä tämän ettei jää mitään epäselvää siitä onko tytöllä adhd vai onko kaikki vain minun omaa pakkomiellettäni.
pilleripöhnässä pikku pää…. ja ei, ei ole nyt kyse uudesta addilääkkeestä, lääkäri määräsi Medikinet debottia, eli pitkävaikutteista. Sitä en ole vielä päässyt hakemaan apteekista kun ei ole ollut siihen sitä yli 50 euroa laittaa. Kakka juttu että vähävaraisuus voi torpata toimivan lääkkeen hankinnan, tai ainakin uuden lääkkeen testauksen. Mulla on muuten mennyt tänä vuonna jo yli 200e pelkkiin lääketestauksiin eikä niitä rahoja mistään takaisin saa. 
Varoitus, sisältää roisia kuvausta leikkauksesta.
Olin siis leikkauksessa maanantaina, siitä on nyt neljä päivää ja ehkä vielä muistan kaiken mitä siellä tapahtui. Sinne piti mennä aamusta kello 7 mutta perjantaina kello 20 sieltä soitettiin että tulenko sittenkin maanantaina kello 10 ja sepä sopi minulle paremmin eli silloin siis. Ennen sairaalaan menoa ei saanut syödä mitään ja edellisenä iltana olin syönyt viimeksi kello 18. Sain esilääkkeenä jonkin jota luonnehdin semmoiseksi joita on jaeltu hysteerisille Amerikkalaisille kotiäideille avokätisesti jo kauan, minuun se ei kyllä tehnyt niin mitään vaikutusta. Kysyin sen lääkkeen nimen kolmasti muttei jäänyt päähän. Hyvästä vastustuskyvystäni lääkitykseen mainitsinkin hoitsulle jonka mielestä minun olisi pitänyt olla jo lähes hihitystilassa leikkausaliin päästyäni. Siellä kerroin kipuyliherkkyydestäni ja sain itkupaniikkikohtauksen selkäpiikityksestä kun puudutusaine laitettiin sitä kautta eikä yliherkkyyttäni otettu huomioon muuten, kuin että kaksi hoitsua oli minua pitelemässä kiinni etten liiku kun selkänikamani väliini survottiin paksua neulaa. Siinä kohdassa on nyt komea mustelma. Koska olin aivan skarppina ja tylsistyn nopeasti eikä voinut lukea tms. niin ADHDni vedoten pyysin radiota ja rokkikanavaa, jouduin sanomaan kuuluvuusalueen kun ehdottivat radio Novaa! Minulle tehtiin kaksi eri operaatiota ja ensimmäisen aikana alkoi ensin haista palanut lihas ja sitten kuulua turhautunutta ähinää ja sitten ”Tää ei leikkaa, tää ei kuumene, kato nyt!”  Ja sitten alkoi härdelli, etsittiin syytä virtalähteestä johtojen paikkoja vaihtamalla ja uusia polttosilmukoita ja pistettiin radio kiinni! Löytyi uusia silmukoita ja homma hoitui, kiitos ja näkemiin! Uusi lääkäri ja toinen ilmeisesti ei niin kokenut ”lääkäri?” alkoivat touhuta jalkopäässäni leikkausveitsineen, yhtäkkiä kuuluu hätäinen älähdys ”No nyt sä leikkasit liikaa!” Hetken hiljaisuus ”Leikkaa vähemmän täältä toiselta puolelta niin saadaan se tasapainoon.” Minulla oli hauskaa, alapää aivan tunnoton, tuntui vain töykkimistä ja nämä ähinät ja älähdykset, draamaa ja komiikkaa, lisäksi hyvännäköinen nuorempi mieshoitsu kävi aina 10min. päästä kyselemässä vointiani ja valittelin tylsyyttäni hänelle, hän vain pyöritteli silmiään. Koko hoito kesti tunnin ja kymmenen minuuttia, laskin ajan verenpainemittausautomaatista joka mittasi joka 5 minuutti. Heräämössä olin kello 15 ja aivan tylsyyden vallassa kunnes sain viimeviikkoisen iltalehden luettavakseni, heillä ei yleensä kuulemma ole pirteitä potilaita. Ehkä olin sittenkin pikkuisen pökkyrässä kun huomasin lukeneeni sitä lehteä melkein tunnin! Osastolla kello 17 sain leikkauspotilaan päivällisen, rasvatonta kasvissosekeittoa 3dl ja 1.5 dl sokerista vadelmakeittoa, ei muuta melkein vuorokauteen! Rasvapolttoiselle kropalleni tämä oli aikamoinen turhake koko ”ateria”. Mieheni tuli illalla ja toi eväitä aamuksi asti ja yllärinä kolme erilaista karppisuklaapatukkaa, en hennonut kertoa etten syö niitä kun ovat niin imeliä. Ajatus oli tärkein. Tuommoisista huomaa että toinen välittää ja ajattelee. 
Illalla alkoi särkylääkkeitten syöminen 1600mg buranaa ja antibiootit päälle, yö meni ihmeen hyvin pelkän melatoniinin voimin vaikka ennakoin etten niillä nuku kun päivä oli ollut niin jännä mutta toisin kävi, asiaa helpotti se että olin yön huoneessa yksin. Päivällä siellä oli ollut kaksi muutakin mutta yöksi jäin vain minä. Aamulla menin käymään vessassa ja sieltä pois tullessani ihmettelin että miten pikkarit mallia sairaalamummo ovat ihan kosteat ja ei kuin takaisin tarkistamaan tilanne, sisältäni roikkui kangassuikale,  otin siitä kiinni ja aloin kiskoa… ja kiskoa… ja kiskoa… sitä tuli lähes metri ulos minusta! Mitä ihmettä! Laitoin sen roskiin ja olin menossa takaisin sänkyyn kun käytävällä tapasin hoitsun jolle mainitsin siitä, hän sanoi sen olevan ”tampoonin” joka laitettiin leikkauksessa, hän tarkisti sen eikä siinä näyttänyt juurikaan vuotoa olevan eli takaisin sänkyyn vain. Aamiainen oli kolme viipaletta juustoa ja muutama viipale tomaattia sekä kuppi teetä koska en koskenut sokerijuguun, sokerimehukeittoon, leipään tai puuroon, tein miehen tuomasta oliiviöljytonnikalapurkista ja tomaatista ja juustosta salaatin. Sitten tuli lääkäri joka pahoitteli eilistä häslinkiä polttosilmukoitten kanssa ja antoi kotiinpaluuluvan. Kyselin hoitajalta särkylääkereseptiä ja jouduin puhumaan vikkelästi jotta sain tahtoni läpi, hän sanoi ettei kirurgi heillä semmoisia kirjoittele koska on työssään nähnyt niin paljon vuotavia vatsahaavoja jotka on aiheutettu särkylääkkeillä! Kirurgin mukaan pitää pärjätä joko apteekin burana 400mg:llä tai kipuilla! En tähän tyytynyt ja hoitaja lupasi pyytää reseptin joltain ohikulkevalta lääkäriltä! Sain kuin sainkin lopulta reseptini ja lähdin kotiin ennen lounasta, mieheni haki minut autolla ettei tarvinnut lähteä busseilla yksin painavaa kassia kantaen kotiin. Nyt en saa nostaa mitään yli 1kg painavaa 2 kuukauteen, mahdotonta käytännössä. Lisäksi sairaala”ruoka” ja lääkkeet toi kilon turvotuksen sekä jumitti vatsan toiminnan, näitä nyt parannellaan. Neljä purkkia vahvoja reseptisärkylääkkeitä maksoi 15 euroa, ja yksi 20 pillerin 400mg Burana kai jotain 4 euroa ja aika paljon niitä saisi napsia jotta leikkauskivut niillä tokenisi kun nyt menee noin 1000mg neljä kertaa vrk.
04.01.2012 - 13:35
Jouluateralla oli lasteni lisäksi myös äitini, taitaa olla viimeinen kerta kun hän nämä portaat pystyy kiipeämään, saimme kuulla että isäpuolestani on löydetty syöpäkasvaimia ja ennuste on huono. Ei jää sitä miestä ikävä, kaikkia ajatellen pitää toivoa että loppu on nopea ja kivuton. Joulut on nyt vietetty ja käyty anoppilassa tapaninpäivän jouluaterialla, miehet kävivät ensin saunassa ja sen jälkeen minä, muut naiset eivät tällä kertaa saunaan halunneet. Saunoin lyhyesti ja olin kuivaamassa ilmakihartimella tukkaani kun anoppi kävi minua hoputtamassa että muut ovat jo pöydässä! En ole ikinä aiemmin meikannut ja pukenut yhtä nopeasti kuin tuolla kertaa ja menin pöytään kesken alkuruokien syönnin. Jossain välissä kesken ateroinnin minulle nälvittiin ruokavaliostani, on se kumma ettei kukaan nälvi lihavaa joka mässää mutta lihavalle joka laihtuu itselleen sopivalla laihdutusmenetelmällä sopii kyllä vinoilla. Ja tämä tuli toisen ammattikokin suusta vielä, ei voi kuin ajatella että siinä menee opinnot hukkaan jos ei enää valmistumisen jälkeen katso tarpeelliseksi oppia uutta tutkittua asiaa ravinnosta.
Tytön ex poikakaveri pahoinpiteli tyttöä julkisella paikalla ja asia on nyt poliisin käsissä, juuri tänään kävimme antamassa lausunnon. Tytön tilanne on nyt semmoinen että seuraava karkureissu antaa aiheen huostaanottoon. Kumpikaan vanhemmista ei enää jaksa eikä ole enää mitään toimivia keinoja käytössä. Nyt on taas hetken mennyt hyvin kun tyttö ei ole käynytkään koulussa. Pitää maksaa itse hänet ADHD tutkimuksiin yksityiselle kun kerran kunnallisella ei haluta määrittää vaivaa kunnolla vaikka tehtiin kattavat testitkin niin silti annettiin vain "Määrittelemätön" diaknoosi, ei se riitä kun tytön elämä menee päin seinää ilman riittävää tukea ja tilan tunnistusta. Yksityiseltä voisin saada lähetteen, mutta se maksaa noin 200e/h.
Eläke Fennialta tuli maksuilmoitus, nyt on taas mistä maksaa laskuja, maksoin heti koiran loppumaksun Nyt Rico on oikeasti meidän 
Kastraatiota odotellessa Se tapahtuu heti kun saan kelan rahat.
Medikinet lääkityksen tilanne on se että olen ottanut 60mg kerralla ja 3h jälkeen uudet 60mg eli ihan älyttömät annostukset muttei tunnu mitään missään silti, mitähän blaseboja mulle on oikein myytykään?
Miehellä on jokatalvinen synkkyyskautensa, äksyilee ja haluaa vain pelata koneellaan rauhassa, töihinkin jätti menemättä kahtena päivänä. Minulle iskee aina tuolloin paniikki kun toinen ei puhu mutta mörköilee, ehkä se on taas ohi kun hän lähti tänään normisti töihin. 
12.12.2011 - 13:41
Nyt kokeillaan ADHDlääkettä nimeltään Medikinet 20mg x 3 kertaa vrk annoksella, joillakin riittää jo 10 mg mutta en ole huomannut itselläni 20 mg olevan mitään vaikutusta toimintakykyyni. Minun on todella vaikea sitoutua tähän lääkitykseen, unohdan ottaa päivän ensimmäisen pillerin enkä edes tiedä milloin pitäisi ottaa ne kaksi muuta kun en huomaa mitään lääkkeen laskuakaan. Tänään olen päättänyt ottaa iltapäivällä tuplasatsin kokeilumielessä, mies kyllä huomaa jos minusta tulee järkevämmin toimiva nainen .
Hukkaamani ripsiväri ei ollut enää kaupassa, mutta pari päivää myöhemmin mies kaivoi sen esiin parvekkeella olevasta olutkassista! Minulla ei ole vieläkään muistikuvaa sen pakkaamisesta kassiin kaupalla! No, hyvä kun oli tallessa.  Harmittaa vaan että sekin stressi ja rahanmenetys käytetyn bussilipun muodossa olisi saanut jäädä kokematta.
Tytöllä on huomenna lääkäriaika ja minä olin merkinnyt sen itselleni kännyyn muistutuksiin tänään olevaksi, uskon sen olevan huomenna koska tyttö on sen kalenteriini itse kirjoittanut, tai sitten meitä on tässä kaksi täydellisen sekopäätä asialla.
En yleensäkään voi luottaa siihen että kalenterin merkinnät ovat oikeilla päivillä tms. koska minulta vaatii erittäin hyvää vireystilaa ja tilannekeskittymistä ettei virheitä tule. Ja kaikki asiat pitää merkitä heti ylös, muuten seuraava päähän iskeytyvä ajatus jyrää edellisen muistijäljen alleen eikä minulle jää mitään mieleen edellisestä ajatuksesta, ei ole yksi eikä kaksi kertaa päivässä kun seisahdun kesken liikkeen ja ihmettelen mitä olin menossa tekemään. Näihin ongelmiin odotan saavani apua uudesta lääkkeestä.
Miehen firman pikkujoulut meni hyvin ja sain kehuja tyylistäni, kannatti siis panostaa. Itse olisin jatkoilla jaksanut viipyä pidempäänkin mutta miehellä tuli väsy jo kello 03.00. Tilannetajuttomaan tapaani päädyin ruokapöydässä lähes paasaamaan karppauksen hyvästä sanomasta ja näin edesautoin karppaususkonnon levittämistä 
Kelalta ei ole vielä(kään) tullut mitään viestiä että sairaslomani olisi käsitelty ja rahaa olisi tulossa, en siis odota saavani mistään rahaa ennen joulua ja joululahjat on suureltaosin hankkimatta. Matkakortissa ei enää ole arvoa kuin yhteen suuntaan olevaan matkaan, toivottavasti ei tarvitse matkustaa viikkoon minnekään koska meiltä menee taas vuoroviikoksi auto miehen perheen käyttöön. Katsoinpa tilanteen kalenteristani Tällä viikolla on kaksi rahanmenoa tiedossa ja molemmat vaativat bussilla matkustamista, ensin menen kahvilaan haastateltavaksi ADHD vanhemmuudestani ja perjantaina on syöminki Pasilan Martinassa karppausfoorumilaisten kanssa. Jostain on siis pakko saada vähän valuuttaa!
Ei voi kuin uskoa tulevaisuuteen ja siihen että asiat yleensä tuppaavat järjestymään parhaimmin päin.
08.12.2011 - 13:16
Mielialani on parempi, ei raha-asiat ahdista vaikka pitäisikin kun rahaa jouluksi ei vain enää ole eikä sitä näytä tulevankaan ennen joulua koska kela sai minun itseni viemänä sairaslomatodistukseni vasta viikko sitten, päiviä edellisen sairaslomani päättymisen jälkeen.
Lääkäri soitti ja hiukan närääntyneenä mutta kohteliaasti mainitsin että mun rahat joulukuuksi tulee sit joskus tammikuussa parhaimmillaan koska hän mokasi pahasti eikä toimeentulotuki aikaa saa näin nopeesti.
Toisaalta kun ensin on joulusta selvitty niin kun lopulta saan rahat takautuvasti niin ehkä silloin siitä riittää tyttären yksityisellä käyttämiseen jotta vihdoin oikea dg tulisi, ja Ricon kastrointiin.
Rico jää meille, käyttäytyminen paranee koko ajan ja alan löytää keinoja sen motivointiin haastavissa tilanteissa kuten koirapuistossa kontaktin ottamiselle, silloin ei enää tavallinen koulutusnami riitäkään. Haukkupanta lähti eilen takaisin sillä siinä kävi sellainen moka ettei mies vuokrannut sitä kuin viikoksi ja vapaata ei meille enää riittänytkään. No, sitten käytetään muita hillintäkeinoja, ne vain vaativat minulta suurempaa panostusta asiaan. Ehkä minulla taas riittää paukkuja uusien keinojen kehittämiseen kun koira on jo mukavasti rauhoittunut. Kastrointi on edessä ennemmin kuin myöhemmin, Ricon ego on järkyttävän suuri ja testosteroni jyllää niin että koira on puistossa tai muita koiria nähdessään niin täynnä miehisyyttään ettei siihen saa minkäänlaista kontaktia. Tämä aiheuttaa myös remmissä vetämistä ja jalan nostoa jatkuvalla syötöllä ja erittäin mahtipontista merkkausmaan potkintaa.
Aion laittaa ulko-oveen lapun ja namipussin jotta postinkantaja ja naapuri tiputtaa namia aina kun liikkuu kerroksessa, me asutaan vikassa kerroksessa joten namipussi varmaan pysyy paikallaan. Tällä vähennetään reviirihälyjä kun aina kun rapussa liikutaan niin sieltä tulee jotain kivaa Jotta koiraa voi motivoida nameilla se täytyy pitää hiukan alimuonituksella jottei himo ruokaan hiivu masun pullottaessa.
Aloitan kuonopantaan totuttamisen kohtapuolin kun saan aikaiseksi, ja kuljetuskoppaan totuttamisen ja kynsienleikkuun opettamisen ja harjausopetuksen jatkot ja pesuun opettamisen ja ja ja ja ...
Ja ompelen herralle kurahaalarin, valmiina saa vain sikahintaisia ja koska mulla on aikaa ja materiaalia niin ei enää vaadita kuin motivaatiota. HUPS! Siitä puhuen, lauantaina pitää olla alushame valmiina ja nyt on torstai Aika taas juoksee mua karkuun. Toivottavasti uudesta lääkkeestä olis apua!
Eilen sattui ja tapahtui.
Tytön kouluneuvottelu oli kello 8 eli 6h tunnin yöunien jälkeen autoon ja sinne, jäätiin ruuhkaan, tietenkin ja myöhästyttiin eli 25 min matka kestikin melkein tunnin. Meinasi mennä hermot kuraattoriin jolla on asenne että nyt kun tyttö on ollut pois koulusta 197 tuntia ja levännyt niin nyt jaksaa tehdä pitkiä päiviä ja opiskella kotona että saa muut kiinni, just joo, ei tuu onnistumaan. Ei multa opiskelun valvominen tai tytöltä jaksaminen koulun jälkeen kun koulumatkakin on tunnin. Saa nähdä kuinka kauan tyttö jaksaa kun sillä ei oo mikään pitkäjänteisyys tai motivaation ylläpidon saavutusta olemassa. Se tarttee lääkitystä jaksamiseen mut kun on vaan muka se "Määrittelemätön psykiatrinen häiriö" ollut koko ikänsä niin siihen ei apuja saa muuta kuin masennustarpiaa eikä tyttö oo vielä masentunut, vielä. Tulin sieltä terveysasemalle jossa jonotin puolituntia että pääsin noutamaan reseptini joissa ei ollutkaan mitään uusittavaa vaan kummassakin runsaasti jäljellä, en varmaan opi ikinä katsomaan reseptejä niin että ymmärtäisin mitä niistä pitää katsoa, sieltä sitten kotiin ja ajattelin ottaa päikkärit, ei onnistu kun en saa unta päivisin vaikka kuinka väsyttäisi. Tyttö soitti minut takaisin koululle kesken horrostamisen hakemaan koulukirjat kotiin sillä lokerot menevät remonttiin joululomalla. Kotona vielä muistin että auto on tolpassa kiinni mutta en enää autolla sitä muistanut ja lähdin liikkeelle tolpan naru autosta roikkuen, pääsin noin 200m kunnes eräs nainen pysäytti minut ja kertoi tilanteen, olin silloin keskellä ajotietä ja ajanut narun pistotulpan päälle, auto sammui ja tuli kaksi autoa jotka halusivat KIIREELLÄ ohi , käynnistin ja peruutin vähän, keräsin johdon autoon ja pakenin paikalta, toivottavasti johto on kunnossa, se maksoi aika paljon ja olisi jo toinen piuha jonka tuhoan. Koululta menimme palauttamaan haukkupannan ja syömään sekä shoppailemaan mun vikoilla rahoillani. Kun tulin takaisin kotiin jätin tytön ja koiran ja otin lennosta miehen kyytiin ja ajoimme hakemaan hänen pukunsa pesulasta ja minulle lääkkeet ja alkoon ja kauppaan. Ostin ripsivärin 13.50e ja kassalla tarkistin että se tuli maksettua mutten tainnut huomata pakata sitä enää ostoskassiini !  Kaupan jälkeen sanoin että olen ihan loppu, aivot ei enää toimi ja mies ihmetteli etten ole edes työpäivän vertaista touhua tehnyt ja silti uuvahdan.
Otin siitä hiukan nokkiini.
Kotona vasta neljän tunnin päästä tajusin ettei ripsiväri oikeasti tullutkaan kaupasta kotiin asti sillä minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä että olisin pakannut sitä kassiin, taskuun tai laukkuuni enkä enää muista edes mihin laitoin kuitin tai sen ostoskassin. Harmittaa niin maan vietävästi Sillä rahat on nyt menneet ja minulle käy vain se yksi merkki ja vain yksi malli siitä merkistä ripsiväriä jotta nämä veltot ja harvat räpsyttimet saa näyttämään edes ripsiltä. Muilla merkeillä ei taivutus pysy.
Menemme siis tyttären kanssa käymään siellä kaupassa, oli kuittia tai ei Auton avaimet taitaa olla miehen taskussa Eli bussilla siis ja taivaalta tulee räntää ja vettä tuulessa vuoronperään. Jossain välissä pitää myös koira hoitaa pitkälle lenkilleen ja sauna on jo 2,5h päästä, mitähän tästäkin päivästä taas tulee, ei hyvältä näytä.
01.12.2011 - 11:59
 Rico, alle 2v, Mittelspitz uros saapui meille kodinvaihtajana neljä päivää sitten, ongelmapakkaus kerrassaan. Haukkupannasta ei suuremmin hyötyä ja haukkuu liikaa kerrostaloon sopivaksi koiraksi. Remmirähjä, tappaa kaikki mummoista lapsiin ja koiriin, mielestään maailman napa ulkona. Lisäksi hyökkäilee kissoja päin, kissoista nuorempi ei korvaansa lotkauta mutta Mägi ei tykkää, kuten en minäkään. Feromonipanta on käytössä ja rauhoitti tilannetta alkupäivinä, nyt en enää usko sillä olevan juurikaan vaikutusta. Tottelevaisuusharjoitteita ja naksuttimen latausta, pieniä askelia jos minun jaksamiseni riittää.
Tytär muutti toissapäivänä meille, isänsä laittoi ennen sitä 22.30 tektiviestin jotta tyttö muuttaa huomenna eikä kunnon selitystä. Muuten menee hyvin, mutta aamut ovat horroria koska itsensä kaunistaminen on elämän tärkein asia, voittaa aamupalan ja kouluun ehtimisen. Molempina aamuina on myöhästynyt vaikka minä olen patistamassa.
Kela ei ole saanut sairaslomani jatkohakemusta, masislekuri on odottanut addilekurini selvitystä siitä miten lääkitsemättömyys vaikuttaa elämääni eikä kumpikaan lekuri ole tehnyt työtään joten kela ei ole saanut saikkuhakemustani ajoissa, sairaslomani loppui eilen! Tämä tarkoittaa sitä etten saa muuta rahaa kuin veronpalautuksen 400 e tässä kuussa ja siitä pitää maksaa 150 e Ricon osamaksua, jäljelle jää siis 250e kuukaudeksi, ainakin kuukaudeksi siis, kela ei ole kiitelty nopeudestaan paitsi perinnässä. Kunhan nyt edes saisivat sen saikkupaperin kelaan saakka
Kättärillä kävin ja otettiin taas uusia testejä, vasta vähän ennen joulua selviää mikä minua vaivaa.
Lopetin Edronaxit kun ne aiheuttivat ahdistusta ja itkuisuutta sekä uniongelmia ja muuta ei niin kivaa vaivaa. Pari päivää lääkkeen lopettamisen jälkeen huomasin että oloni on kevyt ja toiveikas ja tajusin että ahdistus olikin lääkkeestä eikä päästäni lähtöisin. Uusi lääke kokeiltavaksi heti kun saan sihen rahaa irti, Medikinet tälläkertaa. Mutta nyt alkaa taas uusi masennusjakso sillä en selviä tällaisista paineista. En edes osaa päättää pidänkö Ricon koska sen kuntouttamisessa on niin suuri työ vai luovunko siitä, muutaman päivän päästä minun pitää tehdä se päätös.
Miksi ei voi olla vähäisempiä ongemia minun kuormanani, onko lopputulos suljettu osasto vai yksiöönsä erakoitunut vanheneva nainen, en oikein osaa nähdä aurinkoa pilvien takaa.
21.11.2011 - 12:34
Koiran hankinta etenee ja junnaa, molempia samaan aikaan Nyt on kolme kasvattajaa joiden kanssa vaihdan viestejä. Yksi göötti, ja kaksi mittelikasvattajaa joista toisella on pennut ja toisella palautuu vajaan parivuotinen uros takaisin. Uros on tavallaan kiinnostava, pääsisi eroon parvon pelosta, pissapapereista ja rokotuksista heti kättelyssä, mutta mutta, minulla kun on niin tarkat speksit siitä millainen koiran pitää olla niin hiukan arveluttaa, ajattelin voivani käydä sitä katsomassa ensi sunnuntaina, toivottavasti sopii kasvattajalle.
Oma oloni on ollut yllättävän hyvä kun lopetin Edronaxit, ei ahdista eikä itketä vaikka suru tuntuu yhä kurkussa joissakin tilanteissa. Unohtelua tapahtuu, niin nyt kuin lääkittynäkin joten ei siinä näyttänyt olevan muutosta. Viime viikonloppuna törttöilin varsin tehokkaasti kun piti mennä Espooseen kokoustamaan, Annoin tyttärelleni kaikki irtorahat lompakostani ja maksoin matkakortilla ensin tavalliseen tapaan Helsingin maksun ja vasta ennen Espoon bussiin nousua tajusin että olisi pitänyt ostaa seutulippu joka kattaa koko pääkaupunkiseudun yhdellä maksulla, ja tein saman hölmöyden kotiinpäin palatessa, kaikenlisäksi minun olisi kai pitänyt ostaa palatessa suoraan seutulippu kun pääteasema on Helsingissä mutta minulla ei ollut matkakortillani riittävästi arvoa enää uuteen kalliimpaan lippuun joten jännäsin maha kippurassa koko matkan saanko tarkastusmaksun. Tililläni oli vain 5.25 euroa ja onneksi pienin summa minkä voi matkakorttiin ladata on 5e joten latasin sen heti ensitilassa Ruoholahdessa kortilleni ja onneksi tajusin tarkistaa onko matkakortillani metroon mennessä aikaa jäljellä, ei sitä tietenkään ollut koska olin bussissa painanut Espoon sisäisen painiketta ja nyt olin Helsingissä! Maksoin siis koko reissusta 4 eri kertaa ja aika paljon rahallisesti kuin jos olisin maksanut ne kaksi seutulippua heti !
Tietoista unohdusta oli etten vienyt tekemättömiä tilityksiä kokoukseen mutta oikeaa unohdusta oli etten muistanut tuoda tilinumeroa ja kuittia Birgitan kangasostoista jotka hän on toimittanut minulle jo ajat sitten, olisi varmasti mukava saada rahat säällisessä ajassa .
Olen yrittänyt koota To-Do listaa, haastavaksi asian tekee se etten muista mitä siihen piti laittaa kuin ohimenevinä välähdyksinä jotka katoavat seuraavan ajatuksen tieltä samantien jos minulla ei ole käsillä paperia ja kynää.
Olen laittanut ylös tapaamisajan toimintaterapeutin kanssa mutten enää muista minne enkä muista milloin tapaaminen on, olen soittanut hänen vastaajaansa mutta hän ei vielä viikonpäästä ole soittanut takaisin ja nyt pelkään että kun tapaaminen menee mönkään niin se tulkitaan minun haluttomuudekseni hoitoon.
Miten tämmöisen pään kanssa voisi töihin mennä kun keskittyminen on näin hukassa, miksi minua yhä kiusataan puolivuosittain lääkärillä käynnin stressillä kun en minä tästä tokene?
Tällä viikolla pitää käydä taas Kätilöopistolla, laittoivat papa kokeen jälkeen viestin että pitää mennä lisätutkimuksiin kun näytteestä oli löytynyt pahalaatuisia soluja . Kun suku on kovin syöpäaltista niin pelottaa tietenkin!
|
