On tullut sekoiltua, eri avaimet unohdettu muutaman kerran, jouduttu pyytämään 60e ovenavaus ja saatu yksi parkkisakkokin ihan omasta keskittymiskyvyttömyydestä johtuen.
Rico on nyt maksettu ja odottelen rekisterikirjaa jotta pääsen hankkimaan vakuutusta ja rokotuspassia sille. Kasvattaja on mukava ihminen mutta ei oikein aikaansaapa.

Varasin tyttärelle 13.2 yksityiseltä lekuriasemalta ajan samalta addilekurilta jolla itsekin käyn. Pahasti se rokottaa sillä tunti maksaa 195e eikä siitä kai saa mitään kelasta takaisin, saati että isänsä osallistuisi kustannuksiin, mutta ei auta, aion tehdä vielä tämän ettei jää mitään epäselvää siitä onko tytöllä adhd vai onko kaikki vain minun omaa pakkomiellettäni.

pilleripöhnässä pikku pää…. ja ei, ei ole nyt kyse uudesta addilääkkeestä, lääkäri määräsi Medikinet debottia, eli pitkävaikutteista. Sitä en ole vielä päässyt hakemaan apteekista kun ei ole ollut siihen sitä yli 50 euroa laittaa. Kakka juttu että vähävaraisuus voi torpata toimivan lääkkeen hankinnan, tai ainakin uuden lääkkeen testauksen. Mulla on muuten mennyt tänä vuonna jo yli 200e pelkkiin lääketestauksiin eikä niitä rahoja mistään takaisin saa.

Varoitus, sisältää roisia kuvausta leikkauksesta.

Olin siis leikkauksessa maanantaina, siitä on nyt neljä päivää ja ehkä vielä muistan kaiken mitä siellä tapahtui. Sinne piti mennä aamusta kello 7 mutta perjantaina kello 20 sieltä soitettiin että tulenko sittenkin maanantaina kello 10 ja sepä sopi minulle paremmin eli silloin siis. Ennen sairaalaan menoa ei saanut syödä mitään ja edellisenä iltana olin syönyt viimeksi kello 18. Sain esilääkkeenä jonkin jota luonnehdin semmoiseksi joita on jaeltu hysteerisille Amerikkalaisille kotiäideille avokätisesti jo kauan, minuun se ei kyllä tehnyt niin mitään vaikutusta. Kysyin sen lääkkeen nimen kolmasti muttei jäänyt päähän. Hyvästä vastustuskyvystäni lääkitykseen mainitsinkin hoitsulle jonka mielestä minun olisi pitänyt olla jo lähes hihitystilassa leikkausaliin päästyäni. Siellä kerroin kipuyliherkkyydestäni ja sain itkupaniikkikohtauksen selkäpiikityksestä kun puudutusaine laitettiin sitä kautta eikä yliherkkyyttäni otettu huomioon muuten, kuin että kaksi hoitsua oli minua pitelemässä kiinni etten liiku kun selkänikamani väliini survottiin paksua neulaa. Siinä kohdassa on nyt komea mustelma. Koska olin aivan skarppina ja tylsistyn nopeasti eikä voinut lukea tms. niin ADHDni vedoten pyysin radiota ja rokkikanavaa, jouduin sanomaan kuuluvuusalueen kun ehdottivat radio Novaa! Minulle tehtiin kaksi eri operaatiota ja ensimmäisen aikana alkoi ensin haista palanut lihas ja sitten kuulua turhautunutta ähinää ja sitten ”Tää ei leikkaa, tää ei kuumene, kato nyt!” Ja sitten alkoi härdelli, etsittiin syytä virtalähteestä johtojen paikkoja vaihtamalla ja uusia polttosilmukoita ja pistettiin radio kiinni! Löytyi uusia silmukoita ja homma hoitui, kiitos ja näkemiin! Uusi lääkäri ja toinen ilmeisesti ei niin kokenut ”lääkäri?” alkoivat touhuta jalkopäässäni leikkausveitsineen, yhtäkkiä kuuluu hätäinen älähdys ”No nyt sä leikkasit liikaa!” Hetken hiljaisuus ”Leikkaa vähemmän täältä toiselta puolelta niin saadaan se tasapainoon.” Minulla oli hauskaa, alapää aivan tunnoton, tuntui vain töykkimistä ja nämä ähinät ja älähdykset, draamaa ja komiikkaa, lisäksi hyvännäköinen nuorempi mieshoitsu kävi aina 10min. päästä kyselemässä vointiani ja valittelin tylsyyttäni hänelle, hän vain pyöritteli silmiään. Koko hoito kesti tunnin ja kymmenen minuuttia, laskin ajan verenpainemittausautomaatista joka mittasi joka 5 minuutti. Heräämössä olin kello 15 ja aivan tylsyyden vallassa kunnes sain viimeviikkoisen iltalehden luettavakseni, heillä ei yleensä kuulemma ole pirteitä potilaita.  Ehkä olin sittenkin pikkuisen pökkyrässä kun huomasin lukeneeni sitä lehteä melkein tunnin! Osastolla kello 17 sain leikkauspotilaan päivällisen, rasvatonta kasvissosekeittoa 3dl ja 1.5 dl sokerista vadelmakeittoa, ei muuta melkein vuorokauteen! Rasvapolttoiselle kropalleni tämä oli aikamoinen turhake koko ”ateria”. Mieheni tuli illalla ja toi eväitä aamuksi asti ja yllärinä kolme erilaista karppisuklaapatukkaa, en hennonut kertoa etten syö niitä kun ovat niin imeliä. Ajatus oli tärkein. Tuommoisista huomaa että toinen välittää ja ajattelee.
Illalla alkoi särkylääkkeitten syöminen 1600mg buranaa ja antibiootit päälle, yö meni ihmeen hyvin pelkän melatoniinin voimin vaikka ennakoin etten niillä nuku kun päivä oli ollut niin jännä mutta toisin kävi, asiaa helpotti se että olin yön huoneessa yksin. Päivällä siellä oli ollut kaksi muutakin mutta yöksi jäin vain minä. Aamulla menin käymään vessassa ja sieltä pois tullessani ihmettelin että miten pikkarit mallia sairaalamummo ovat ihan kosteat ja ei kuin takaisin tarkistamaan tilanne, sisältäni roikkui kangassuikale, otin siitä kiinni ja aloin kiskoa… ja kiskoa… ja kiskoa… sitä tuli lähes metri ulos minusta! Mitä ihmettä! Laitoin sen roskiin ja olin menossa takaisin sänkyyn kun käytävällä tapasin hoitsun jolle mainitsin siitä, hän sanoi sen olevan ”tampoonin” joka laitettiin leikkauksessa, hän tarkisti sen eikä siinä näyttänyt juurikaan vuotoa olevan eli takaisin sänkyyn vain. Aamiainen oli kolme viipaletta juustoa ja muutama viipale tomaattia sekä kuppi teetä koska en koskenut sokerijuguun, sokerimehukeittoon, leipään tai puuroon, tein miehen tuomasta oliiviöljytonnikalapurkista ja tomaatista ja juustosta salaatin. Sitten tuli lääkäri joka pahoitteli eilistä häslinkiä polttosilmukoitten kanssa ja antoi kotiinpaluuluvan. Kyselin hoitajalta särkylääkereseptiä ja jouduin puhumaan vikkelästi jotta sain tahtoni läpi, hän sanoi ettei kirurgi heillä semmoisia kirjoittele koska on työssään nähnyt niin paljon vuotavia vatsahaavoja jotka on aiheutettu särkylääkkeillä!  Kirurgin mukaan pitää pärjätä joko apteekin burana 400mg:llä tai kipuilla! En tähän tyytynyt ja hoitaja lupasi pyytää reseptin joltain ohikulkevalta lääkäriltä! Sain kuin sainkin lopulta reseptini ja lähdin kotiin ennen lounasta, mieheni haki minut autolla ettei tarvinnut lähteä busseilla yksin painavaa kassia kantaen kotiin. Nyt en saa nostaa mitään yli 1kg painavaa 2 kuukauteen, mahdotonta käytännössä. Lisäksi sairaala”ruoka” ja lääkkeet toi kilon turvotuksen sekä jumitti vatsan toiminnan, näitä nyt parannellaan. Neljä purkkia vahvoja reseptisärkylääkkeitä maksoi 15 euroa, ja yksi 20 pillerin 400mg Burana kai jotain 4 euroa ja aika paljon niitä saisi napsia jotta leikkauskivut niillä tokenisi kun nyt menee noin 1000mg neljä kertaa vrk.