Hain uuden lääkkeen, muuta vaikutusta en kyllä huomaa kuin etten tee yhtä paljon kirjoitusvihreitä kuin pahimmillaan keksittymiskyvyttömänä ollessani. Jos muuta vaikutusta ei tule niin jää nämä lääkkeet apteekkiin siksi aikaa että Kelakorvaus saadaan niillekin takaisin, maksavat nimittäin 30mg Equasym Retard 55,97e 30kpl ja jos niitä pitää ottaa 3x päivässä niin tulee liian kalliiksi. Nyt menee toista päivää pilleriä, tänään 2x30mg eikä tuota kirjoitushelppoutta lukuunottamatta muuta vaikutusta eli huomenna se 3x30mg joka on suurin määrä. No, toisaalta ei ole mitään sivuvaikutuksiakaan ellei sitten lyhyet yöunet ole niitä koska viime yönä nukuin vain noin 7h normi 9 sijaan ja päässä hyrräsi jo 05.40 niin ettei peittoa kannattanut enää vetää korville.

On siis hyvää aikaa stressata, tänään on tyttären sossuaika ja aiomme isänsä kanssa puoltaa huostaanottoa, noin, nyt se on sanottu!
Minun mielenterveyteni ei kestä sitä kun neidiltä taas jossain välissä lähtee homma lapasesta ja koska en saanut riittävän aikaisessa vaiheessa hänelle järjestettyä lääkäriaikaa niin uusia addilääkkeitä hänelle saadaan vasta toukokuun lopulla, nyt pitää käyttää loput lääkkeet täsmälääkityksenä enkä minä kestä sitä raivoamista ja vetelehtimistä mikä lääkkeettömyydestä seuraa. Tytön hermot ei yhtään pidä ilman lääkettä ja se jokapäiväinen raivoaminen, huutaminen ja tavaroitten paiskonta riipii minun hermojani suunnattomasti.
Tyttö joutuu olemaan huostaanotettuna vain vuoden ja saa sitäkautta sitten asunnon ja aputoimia, ominvoimin näinä neljänä luonani asumiskuukautena en ole saanut häntä ruotuun järkevien nukkuma-aikojen tai tekemisen suhteen ja odotan että laitoksessa nämä alkavat sujumaan helpommin, lisäksi äidille on helpointa raivota ja valehdella kun tietää saavansa aina anteeksi mutta hoitohenkilökunnalle joutuu asioistaan vastuuseen paremmin. Minulla ei ole sitä selkärankaa tai sinnikkyyttä laittaa asioita kuntoon ja tiedän että tyttöni tarvitsee paljon tukea peruskoulunsa suorittamiseen omatoimisesti.
Sydän itkee verta mutta uskon tämän olevan oikea ratkaisu.
Sossutapaamisessa suurin osa kului TAAS saman vanhan jauhamisella, eli koulunkäynnin ja sitoutumattomuuden eikä kumpikaan sossutädeistä tajua yhtään miten hoitamaton adhd vaikuttaa koulunkäyntiin tai sopimuksista kiinni pitämiseen. Tarjoavat taas perhetyöntekijää, sanoin että saa meille tulla mutten usko siitä olevan mitään hyötyä että puhutaan ja tehdään soppareita ja lupaillaan kun ei niistä pida kumminkaan kiinni ei tyttö enkä minä. Tytön mukana kulkija olisi se joka voisi auttaa, ei mikään päivällä juttelija. Aikovat katsoa saadaanko sillä keinolla tähän perheeseen rotia . Odotan yhteydenottoa siitä asiasta mutten pidätä hengitystäni.

Tytöllä taitaa olla enää yksi addilääkepurkki hakematta apteekista eikä aikaa lääkärilleen saanut kuin vasta toukokuun lopulta. Yritän soittaa lääkärille ensi viikolla jotta selviää olisiko mahdollista saada apteekkiin puhelinresepti, se ei välttämättä ole mahdollista, nämä lääkkeet kun ovat huumereseptillä.

Rico on nyt kastroitu, kiitos mieheni joka maksoi operaation, odotamme muutosta käyttäytymiseen, vielä on liian aikaista koska leikkauksesta on vasta 1vk takana.

Jaha, ajantaju ei ainakaan parane tällä lääkityksellä, 15 min päästä pitää olla pysäkillä..... jatkan vuodatustani myöhemmin.
Taas täällä.

Tänään piti olla toinen tunti rentoutumisharjoitteita Auroran sairaalassa, ei ollut tullut muistutustekstiviestiä vaikka siitä sovittiin ensimmäisellä tunnilla enkä ollut varma siitä tapaamispaikastakaan joten kun siellä ei ketään muuta 5 min. ennen näkynyt niin alkoi arvelluttaa ja soitin samalla kurssilla olevalle ystävälleni, hänenkin mielestään tunti piti olla koska hänkään ei ollut saanut viestiä perumisesta joten pyysimme vahtimestarilta kurssin vetäjän numeron johon hän ei tietenkään vastannut. Paikalle tuli myös kurssimme kolmas nainen muttei yhtään miestä. Päätimme lähteä sinne missä aivan ensimmäistä kertaa tapasimme sillä siellä on kurssin vetäjän toimistokin, siellä kuulimme ettei vetäjää ole paikalla! Mutta meille annettiin mahdollisuus liittyä venytysrentoutumisen ryhmään ja me kaikki käytimme sen ilomielin hyväksemme koska sinne asti olimme tulleet. Hämmästelen yhä miksei yhtään miestä ryhmästämme tullut paikalle, olivatko HE saaneet perumisilmoituksen?

Ompelukone sanoi sopparin irti juuri kun oli eniten ommeltavaa ja kiire, kuinkas muutenkaan. Korjaus maksaa 150e ja kestää puolitoista viikkoa. en siis saanut kruunajaisviittoja tehtyä, hyvä kun sain edes oman asuni ommeltua, se on niin hatarasti ommeltu että pitää purkaa ja ommella uudestaan kunhan saan koneeni takaisin.

Kruunajaiset ovat ohi ja koska seremonia oli lyhyt niin kovin moni ei tainnut tylsistyä, yksi pienokainen kyllä kirkui koko toimituksen ajan että "Ei!" "En halua!" ja Kuningasta jännitti hirmuisesti.

Asunnonvaihto ei etene, hakemus vanhenee 20 päivä tätä kuuta eikä olla vielä puolessa vuodessa saatu aikaan maalata olohuoneen ja eteisen seiniä valkoisiksi, nyt se on kyllä pakko tehdä että saa sen uuden isännöitsijätodistuksen joka maksaa taas uudestaan sen 35e.

Mulla on aivan kamala muuttohinku päällä. JOTAIN muutosta on tapahduttava NYT! Lomamatka tai muutto tai JOTAIN! Jos ei olisi koiraa niin olisin jo pakannut matkalaukkuni ja suunnannut lentokentälle suuntaan X!