Tänään on Äitienpäivä ja se masentaa pahasti
Minun toiveeni on saada arvostusta ja huomiota mutta todellisuus on aina niin kovin erilainen.
Tänä Äitienpäivänä olen kotona yksin, mies on Fiskarsissa veljensä apuna Puukkopäivillä ja vanhin poikani kai kotonaan, keskimmäinen poikani Turussa ja tytär kaverillaan, Vanhimmalta sain Äitienpäivätoivotuksen facebookin kautta, tyttäreltä kun kysyin mikä päivä tänään on, keskimmäisestä en ehkä kuule mitään koko päivänä.

Se mitä minä EN tänään tahtoisi tehdä, on pyykkääminen ja tiskaus, ruoanlaitosta puhumattakaan!

Tahtoisin että joku muu tekisi nuo jokapäiväiset hommat, itse saisin valmiiseen pöytään istua ja nauttia vain läsnäolosta ilman huonoa omaatuntoa.

Ihan samat arvottomuuden ja huonommuuden tunteet nousevat esiin Naistenpäivänäkin kun fasessa tulvii kertomuksia huomionosoituksista, minua ei ole ikinä huomioitu silloinkaan.

Syntymäpäivääni ei kukaan muista jos en siitä muistuttele, itse saan aina järjestää ja se ei ole kovin tyydyttävää.
Vuodessa on vain kolme päivää jolloin toivon itseäni "hemmoteltavan", toivon vuodesta toiseen vaikka aina petyn.
Onneksi huomenna ei enää ole Äitienpäivä.