Tuli postissa se Kelan päästös saikkuni pituudesta, lääkärihän määritti sen elokuun loppuun ja Kela suuressa mahtavuudessaan myönsi sitä peräti yhden kuukauden!        Vittuperkelesaatanahelvettijumalautakusipäätnatsisiat

Muutenkin menee taas raha- ja tunnepuolen asiat rankasti sekaisin. Sijoituskoiraa varten varaamani veronpalautus rahat katosivat kuin lumi auringossa, kaikki ne 300 ekua ja nyt kun sairaslomani torpattiin en ole saamassa rahaa mistään ties kuinka kauan joten kaikki säästövinkit voi tunkea sinne minne aurinko ei paista.

Kelan toimintaehdotus on että ei muuta kuin työkkäriin työnhakijaksi siksi aikaa kun kuntoutustukihakemusta käsitellään, minä vaan satun kuulumaan siihen väliinputoajien joukkoon jolla on niin "hyvätuloinen" mies jotta Kelan mielestä minä "en tarvitse" valtion apua elämiseeni lainkaan. Todellisuudessa laskuista tingitään ja vuokra maksetaan puolikkaina eikä miehellä ole varaa sairastaa koska siitä häviää matkakulut ja ruokarahat. Kaiken lisäksi nyt on menossa kolmas päivä kun mieheni ei ole käynyt töissä, eikä edes ilmoittanut sinne mitään!!! Hänkin masentuu suunnilleen kerran vuodessa tästä meidän perheen rahatilanteesta. Hänen masennuksensa ei onneksi ole tätä vakavaa ja pitkäaikaista joten hän rämpii ylös matalamielisyydestä muutamassa päivässä, toisin kuin minä joka taas tämän takaiskun saatuani itkeskelen viikkotolkulla ja saan entistä vähemmän järkevää aikaan.

Rahasta huolehtiminen ei ole masennuspotilaalle parantava seikka, riittävä toimeentulo on mielenterveyden yksi peruskivistä ja koska minulle sitä ei suoda niin kuntoutumiseni ei ole kovinkaan vakaalla pohjalla. Ja minä kun jo kuvittelin olevani vakaamalla mielellä, niin näin tämän aasin selkä tästä höyhenestä murtui, taas kerran...

Nyt ei pysty, ei kykene, ei tahdo, ei voi, ei, ei, ei...