Olin viikonlopun viettämässä messukeskuksessa jossa samaan aikaan oli noin 14 000 ihmistä kumpanakin päivänä ja melu sekä häly sanoinkuvaamatonta. Syy siihen miksi siellä olin minäkin piilee siinä että Mägi piti käyttää kissanäyttelyssä ja luulin että minua tarvitaan siellä. En pystynyt keskittymään yhtään kissanäyttelyn kulkuun joten olin pihalla kuin lumiukko tilanteesta, Mägin piti käydä kumpanakin päivänä neljällä tuomarilla arvostelussa ja molempina päivinä pystyin seuraamaan vain yhtä arvostelua, muun ajan Mägin entinen omistaja ja nykyinen näyttelyvastaaja hoiti hommat kotiin. Minä kuljin päämäärättömästi ympäri messuja enkä näinollen keskittymiskyvyttömänä pystynyt edes rahojani tuhlaamaan kun en kyennyt tutkimaan myyntikojuja. Sunnuntaina tyttäreni tuli messuille kanssani ja tietenkin unohdin antaa hänelle apteekista vastikään ostamani uuden huulirasvan jota en itse voi käyttää sen vaniljantuoksun takia, ja laukkuuni jäi myös paperituutillinen piparminttukaramelleja jotka oli tarkoitus antaan hänelle.  Huomasin ettei suru Iipin kuolemasta ole vieläkään loppunut tai edes laantunut sillä kun katselin tottelevaisuusnäytöstä jossa oli suloistakin suloisempi pikkuruinen sheltti niin pala nousi kurkkuun ja sain tehdä hyvän tovin töitä itsehillintäni palauttamiseksi. Ehkä se oli syynä siihen että tänään kun luin karppifoorumia ja siellä oli minun kirjoitustani seuraava kirjoitus jossa oli vain kysymys "Kiinnostaisiko ottaa valkoinen pomeranian narttu sijoitukseen? Etsin luotettavaa kotia USAsta tulleelle 1v ikäisellä Suomessa harvinaisen väriselle tyttöselle." niin luulin sen olevan minulle tarkoitettu viesti ja vastasin hänelle onneksi yksärillä turhankin innokkaasti.  Ja nyt uskon että pilasin kaiken tällä niin ihanalla impulsiivisuudellani. En edes tajunnut siinä puhuttavan pommista, ei mittelistä, mutta aivoni käänsivät lauseen odotuksieni mukaisesti ja käsitin puhuttavan mittelspizistä Pomeranian pystykorvan sijaan.

Jätin Edronaxin pois, ei siitä näyttänyt olevan kuin harmia eikä se tuntunut addioireisiin auttavan yhtään, annostuksen suurentamista en rohjennut lopulta tehdä koska sivuvaikutukset olivat niin hankalia jo nytkin. Kuun viimeinen päivä on aika käydä Hyksissä addilekurillani, saa nähdä joko lyödään hanskat tiskiin minun lääkitykseni kanssa.

Tajusin tänään että minun sairaslomani loppuu tämän kuun lopussa enkä ole vielä saanut Kelalta jatkopäätöstä Lisää stressinaihetta siis.