Välillä masentaa kun lukee kirjoituksia joissa ihmiset on haltoissaan toimivasta lääkityksestään kun mulle ei semmoista ole suotu, kuinka kivaa olisikaan olla normaaleilla aivoilla varustettu looginen ja harkitseva järkevä ihminen jolla olisi selkeät suuntaviivat joita elämässään noudattaa ja sisäinen turvallisuuden tunne ja varmuus elämän sujumisesta. Sensijaan minulla on ainainen pelko kaiken tutun ja turvallisen romahtamisesta ja jatkuva stressi jota ruokkii jokapäiväinen huomaaminen asioista joita olen tehnyt väärin tai unohtanut, hellanlevy jää päälle, pyykit koneeseen, koira viemättä ja ruoka tekemättä ja laskut maksamatta ja tapaamisiin menemättä kun ajataju on ihan olematon, stressinsietokyky mitätön ja pää sekaisin. Tehdessäni jotain olen aivan varma siitä että homma menee näin, mutta kun olen mokannut, huomaan vasta jälkeepäin missä meni vikaan! Silloin kun teen en ehdi ajattelemaan perusteellisemmin mitä teen vaan vain teen ja touhuan ja sutta sekä sekunda tulee, toinen ongelma on jääminen kiinni pikku yksityiskohtiin näkemättä kokonaisuutta ja taas meni kolme tuntia hukkaan tehokasta työaikaa! Tämä on ihan perseestä!
 
Ja sitten joku kehuu kuin ihanaa on kun lääke toimii ja hommat sujuu kuin itsestään!
 
Kivat sulle!