Tuntuu että elämä valuu hukkaan, se kuluu masennuksen ja siitä ylös pyristelemisen välimaastossa.
Välillä on hetki helpompaa elämää, suurin osa vuodesta kuitenkin kuluu stressatessa rahasta ja tyttärestä, pahimmassa tapauksessa molemmista samaan aikaan.

Nyt on stressin aihe tuttuakin tutumpi, lääkärin toimimattomuus! Kävin lääkärissä huhtikuun alussa ja nyt eletään toukokuun loppua eikä lekuri ole vieläkään kirjoittanut mulle sitä B lausuntoa Kelaan jolla sairaslomani jatkuisi vaikka sanallisesti lupasi vielä vuoden saikkuani jatkaa. Tänään olen soittanut psykanpolin toimistoon ja kysyin osaston esimiehen nimen jolle teen joskus tulevaisuudessa valituksen, tiedän etten sitä saa tänään aikaan millään. En saa sitä valitusta aikaan vaikka se voisi vaikuttaa parantavasti tilanteeseeni, niin tyypillistä. Kun voimavarat menevät tilanteesta murehtimiseen ei voi vaikuttaa asiaan parantavasti vaan iskee totaalinen lamaannus. Jos lääkäri ei tee sitä B lausuntoa tällä viikolla se tietää sitä etten saa rahaa MISTÄÄN ainakaan kesäkuussa ja todennäköisesti menee heinäkuukin samassa tilanteessa.
Rahattomuus taas vaikuttaa ainakin asunnon pitämiseen, jos emme pysty maksamaan vuokria ajoissa uhkaa häätö ja tyttären menoja en pysty rahoittamaan josta seuraa riitaa ja ahdistusta, laskut jää hoitamatta ja netti katkeaa jos ei siihenkään ole varaa, tästä seuraa syvempää ahdistusta koska mun lähes kaikki sosiaalinen toimintani on netissä. Ahdistus pahenee jos vain ajattelen näitä mahdollisia tulevaisuuskuvia niin pahaksi että päässäni alkaa liikkua itsemurha ajatuksia ja muuta paskaa. En ole ikinä viillellyt itseäni tai tarttunut pulloon vaan minun keinoni helpottaa ahdistusta on itkeä ja kirjoittaa samaan aikaan. En pysty nauttimaan lämpimästä ilmasta enkä auringosta, istun sisällä ja itkeskelen, tai paremminkin yritän välttää asian ajattelemista etten itkisi. Tänään pitää soittaa tyttärelle ettei tule isältään kotiin sillä en kestä juuri nyt raha vaateita ja kiukkuamista siitä ettei minulla ole rahaa antaa. Rahantulo loppuu taas määrittelemättömäksi ajaksi, saan huomenna ruhtinaalliset 300e jolla pitää hoitaa tytön yksityislääkäri ja koska koira on tarkoitus ottaa mukaan Visbyyn elokuussa sekin pitää rokottaa ja yhden rokotus kerran hinnaksi tulee noin 70e. Tytön lekuri maksaa noin 140e ja siihen vielä lääkkeet päälle, omia lääkkeitähän mulla ei ole ollut varaa hankkia. Ei siinä mitn, en usko että olisin hyötynyt kovinkaan paljoa pelkästä vireystilan nostosta johon ne lääkkeet oli tarkoitettu.

Rahattomuus rassaa uskomattomasti!

Varasin itselleni ja miehelleni Naantali Spasta huoneen ja hieronnat illallisella mutta sekin pitää peruuttaa sillä ei vain ole laittaa siihen sitä 420e minkä se maksaisi vaikka kyseessä olisikin meidän 10 hääpäivä!
Tämä surettaa ihan sanomattoman paljon minua, olisin halunnut viettää 10 hääpäivää hiukan paremmin kuin yleensä, sen asian ansaitsemalla arvostuksella ja ajatuksella että kerran 10 vuoteen on oltava varaa hotellimajoitukseen ja kylpylähoitoihin sekä ruokailuun mutta ei näemmä, ei minulle sitä iloa suoda edes halvimmalla mahdollisella paketilla. Tämä kaava toistuu liian usein ettei ole varaa halvimpaankaan elokuvaa kalliimpaan huvitukseen vaan kaikki pitää järjestää itse jotta saa sillä hinnalla johon pystyy sijoittamaan.

Visbyn reissukin on vaarassa sillä majoitus ja matkat pitää maksaa heinäkuun 5 päivä mennessä mutta jos mulla ei ole yhtään rahaa ei se ole mahdollista, paska juttu sinänsä sillä veljeni on maksanut majoituksen varausmaksun ja sitä ei enää saa takaisin jos matka peruuntuu. Eli vaikkei matka toteutuisikaan olemme velkaa veljelleni sen 250e varausmaksun. Tytär ei ole tehnyt oman matkansa rahoittamiseksi mitään, tytön matkakaverikin perui eikä uutta ole hankittu vaikka olen ehdotellut sopivia seuralaisia niin tyypilliseen adhd tapaan mitään ei ole tapahtunut enkä tiedä mitä itse voin asialle tehdä enää muuta kuin peruuttaa tytön matka ja ilmoittaa julkisesti että kahdelle ihmiselle olisi matkat ja majoitus saatavissa. Se kun ei ole mahdollista että me neljä eli me kaksi ja veljeni perheineen maksaisimme koko majoituksen.
Kaikki tämä lastaa liikaa paineita miehelleni joka on alkanut viettää yhä enenemässä määrin aikaansa nettipelin ääressä, ymmärrän kyllä vaikkei se kotona koneelle eristäytyminen minun tilannettani ainakaan paranna. Onko todella avioero ainut tie parantaa rahallista tilannetta! Jos niin on niin se toteutetaan minun mielenterveyteni kustannuksella sillä mieheni on se pelastusrengas joka pitää minut pinnalla.
En ymmärrä miten lääkäri joka hoitaa masennuspotilaita voi olla ymmärtämättä miten hänen toimimattomuutensa vaikuttaa asiakkaan tilan pahenemiseen, kuinka hän voi olla tajuamatta sitä? Huomenna on tiistai ja hän on työpaikallaan, jos en saa häneltä huomenna puhelua jolloin voin sanallisesti selostaa tuntemukseni hänen toiminnastaan niin printtaan tämän blogikirjoitukseni ja lähetän sen sekä lääkärilleni että hänen esimiehelleen.
Nyt en kykene enempään ajatusoksenteluun.