Ahdistaa ihan sikana mutta yritän peittää sen ja ajatella ihan muuta, syy ei ole missään erityisessä kriisissä vaan elämässäni ja sen toimimattomuudessa.



Eilen aivoissani tapahtui jokin hetkellinen synapsien toiminta jota kesti kai 10 sekuntia, sinä aikana heräsin henkisesti ja havaitsin olevani tyytyväinen ja seesteinen ja pää oli hiljaa!


Sen mentyä ohi palasin takaisin tähän normitilaani joka on päänsisäistä kaaosta, sata kanavaa yhtä aikaa auki, musiikkia, kuvaa ja ajatuksia ja stressiä sekä eritasoista ahdistusta ja masennusta siitä että ehdinkö, muistanko, onko tehty sitä tätä ja tuota, mikä kellonaika nyt on, mikä päivä nyt on, pitääkö pestä pyykkiä, pitääkö laittaa jo ruokaa, onko se myöhässä, mitä teen ruoaksi jne jne jne.

Oikealla lääkityksellä poistuu kaikki tuo stressi ja päänsisäinen sekamelska, sitä minulle ei näemmä suoda joten työkykyni tuskin ikinä palautuu millekään tasolle.

 
Esimerkkejä;
Olen ottanut tavoitteeksi syödä joka päivä D vitamiinipillerin aamiaisella, muistan sen vasta syötyäni aamiaisen ja koska mulla jää pillerit kurkkuun on sen ottaminen vastenmielistä ja hankalaa.
Olen luvannut äidilleni hoitaa hänen laskuepäselvyytensä mutta unohdan sen monta kertaa päivässä ja muistan yleensä vasta illalla kun toimisto on jo kiinni ja tämä jatkuu päivästä toiseen.
Minun pitää ommella kruunajaisviitta ja olen sen saanut osin valmiiksi ja nyt se on olohuoneen pöydän laatikossa odottamassa että jatkan sitä, näen sen joka päivä ja joka päivä luulen jatkavani sen tekemistä mutten muista sitä enää kohta olevankaan.
Olen luvannut ommella tuttavalleni peflettejä ja ostin jo kankaan mutta siihen se jäi.
Olen luvannut ommella siskolleni pari rikkonaista vaatetta ehjiksi mutten muista niitä kuin hetkittäin.
Silloin kun pitää herätä aamulla ajoissa herään tietenkin myöhään, sovitut lääkäriajat menevät ohi koska en muista niitä tai muista tarkistaa kalenterista.
Asioiden alkuunsaaminen on usean päivän ajatustyön ja muistamisyritysten takana, asioiden jatkaminen on saman työn takana, ellei ole seuraa, silloin sujuu tekeminen kuin itsestään.
 
Tänään piti mennä keramiikan päiväryhmään mutta nukuin melkein kello 11 asti ja se alkaa jo kello 12, en sitten mennyt , nyt pitäisi pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa, jää nähtäväksi onnistuuko mikään.
 
Vähemmästäkin ahdistuu ja masentuu kun mikään ei onnistu, kaikki jää kesken ja aina kokee vain epäonnistumisia.