Ensin äitini ymmärsi väärin ja sulatti kinkun liian aikaisin joten jouduimme paistamaan sen jo vrk aiottua aikaisemmin eli aattoyönä. Kinkun lämpötila oli sen kotiin tuotuamme 8 astetta eikä meille jääkaappiin mahdu eikä pakkaseen parvekkeellekaan sitä voinut viedä joten paistaminen oli ainut vaihtoehto. Kinkku oli 7.5kg, ja kun se pistettiin uuniin 17.30 niin sen olisi pitänyt valmistua suunnilleen kello 02.00, vaan kuinkas kävikään? Minä väsyin vahtimaan kinkkua jo kello 01.30 kun silloin oli lämpötila vasta 68 astetta ja mies jäi odottamaan kypsymistä, kinkku saavutti lopulta 77 asteen lämpötilan vasta kello 06.30!
Silloin oli jouluaamu ja meidän piti mennä anoppilaan aatoksi kello 14.00, annoin miehen nukkua yhteen joten koska hänellä oli kuskivuoro niin aika vähillä unilla lähdettiin liikenteeseen. Anoppilassa meni täyden työpäivän verran aikaa joten takaisin kotona olimme vasta puolenyön aikoihin, emme olisi olleet vielä silloinkaan ellei olisi ollut koiraa hyvä kotiinpaluun syynä.
Joulupäivänä valmistin uusien reseptien mukaan lanttu- ja porkkanalaatikot sekä paistettiin kylmäsavulohta uunissa koska lötkönä se ei uppoa lapsille. Kaikki lapseni tulivat syömään vain tunnin myöhässä ja ruokailua ennen menimme käymään äidilläni, oli hyvä huomata ettei äitini juurikaan ole masentunut vaan hänen mielialansa on aika hyvä.
Meillä ruokailussa oli riittämiin ruokia pöydässä, jopa niin ettei minun listallani olleita kaikkia ruokia lainkaan kaivattu, mm. herneet ja mäti sekä punajuuret ja purjo jäivät kokonaan käyttämättä ja täytekakku leipomatta vaan ei niitä kukaan kaivannutkaan. Uudet laatikkoreseptit eivät jää käyttöön, en ymmärrä kanelia porkkanassa enkä ryynejä lantussa.
Keskimmäinen poikani jäi meille yöksi ja tytär katosi yökylään kaverilleen joten lapsiluku kotona pysyi vakiona . Pelasimme yömyöhään Carcassonnea kolmella uudella lisäosalla höystettynä ja ehkä jokin niistä jää käyttöönkin.
Tapaninpäivänä oli jälleen anoppilan vuoro ja minulle tuli kotoa lähtiessä suru siitä että poika lähtee poissaollessamme takaisin kotiinsa Turkuun enkä näe häntä taas aikoihin.
Anoppilassa oli joulukattaus numero kaksi sillä miehen velipuoli pääsi vasta silloin paikalle, minulla oli taas ylikierrospäivä ja hölpötin turhan paljon asiattomuuksia vitsaillen enkä pystynyt itseäni mitenkään hillitsemään vaikka huomasin että oli liian levoton. Päivän paras anti oli appelsiinilotta jälkiruoka. Pitää muistaa tehdä karppiversio seuraavaan jälkiruokatarpeeseen.
Tänään ohjelmassa on pyykinpesua, kokkausta jäljelle jääneistä kasviksista ja ikea, kauppa ja sauna. Ikeassa pitää käydä sillä viikko sitten sieltä ostetussa, vielä purkamattomassa pakkauksessa näkyy lasissa selvä naarmu pakkausmuovin alla.
Äitini oli saanut joltain perintätoimistolta kumman maksuvaateen jota minun pitää lähteä selvittämään, olin kokonaan unohtanut sen, onneksi äiti soitti siitä kysyäkseen. Muutenkin pää on ollut kuin harakanpesä ja unohdan jatkuvasti oleellisia asioita.
Kommentit