Mielialani on parempi, ei raha-asiat ahdista vaikka pitäisikin kun rahaa jouluksi ei vain enää ole eikä sitä näytä tulevankaan ennen joulua koska kela sai minun itseni viemänä sairaslomatodistukseni vasta viikko sitten, päiviä edellisen sairaslomani päättymisen jälkeen.

Lääkäri soitti ja hiukan närääntyneenä mutta kohteliaasti mainitsin että mun rahat joulukuuksi tulee sit joskus tammikuussa parhaimmillaan koska hän mokasi pahasti eikä toimeentulotuki aikaa saa näin nopeesti.

Toisaalta kun ensin on joulusta selvitty niin kun lopulta saan rahat takautuvasti niin ehkä silloin siitä riittää tyttären yksityisellä käyttämiseen jotta vihdoin oikea dg tulisi, ja Ricon kastrointiin.

Rico jää meille, käyttäytyminen paranee koko ajan ja alan löytää keinoja sen motivointiin haastavissa tilanteissa kuten koirapuistossa kontaktin ottamiselle, silloin ei enää tavallinen koulutusnami riitäkään. Haukkupanta lähti eilen takaisin sillä siinä kävi sellainen moka ettei mies vuokrannut sitä kuin viikoksi ja vapaata ei meille enää riittänytkään. No, sitten käytetään muita hillintäkeinoja, ne vain vaativat minulta suurempaa panostusta asiaan. Ehkä minulla taas riittää paukkuja uusien keinojen kehittämiseen kun koira on jo mukavasti rauhoittunut. Kastrointi on edessä ennemmin kuin myöhemmin, Ricon ego on järkyttävän suuri ja testosteroni jyllää niin että koira on puistossa tai muita koiria nähdessään niin täynnä miehisyyttään ettei siihen saa minkäänlaista kontaktia. Tämä aiheuttaa myös remmissä vetämistä ja jalan nostoa jatkuvalla syötöllä ja erittäin mahtipontista merkkausmaan potkintaa.

Aion laittaa ulko-oveen lapun ja namipussin jotta postinkantaja ja naapuri tiputtaa namia aina kun liikkuu kerroksessa, me asutaan vikassa kerroksessa joten namipussi varmaan pysyy paikallaan. Tällä vähennetään reviirihälyjä kun aina kun rapussa liikutaan niin sieltä tulee jotain kivaa Jotta koiraa voi motivoida nameilla se täytyy pitää hiukan alimuonituksella jottei himo ruokaan hiivu masun pullottaessa.

Aloitan kuonopantaan totuttamisen kohtapuolin kun saan aikaiseksi, ja kuljetuskoppaan totuttamisen ja kynsienleikkuun opettamisen ja harjausopetuksen jatkot ja pesuun opettamisen ja ja ja ja ...

Ja ompelen herralle kurahaalarin, valmiina saa vain sikahintaisia ja koska mulla on aikaa ja materiaalia niin ei enää vaadita kuin motivaatiota. HUPS! Siitä puhuen, lauantaina pitää olla alushame valmiina ja nyt on torstai Aika taas juoksee mua karkuun. Toivottavasti uudesta lääkkeestä olis apua!

Eilen sattui ja tapahtui.

Tytön kouluneuvottelu oli kello 8 eli 6h tunnin yöunien jälkeen autoon ja sinne, jäätiin ruuhkaan, tietenkin ja myöhästyttiin eli 25 min matka kestikin melkein tunnin. Meinasi mennä hermot kuraattoriin jolla on asenne että nyt kun tyttö on ollut pois koulusta 197 tuntia ja levännyt niin nyt jaksaa tehdä pitkiä päiviä ja opiskella kotona että saa muut kiinni, just joo, ei tuu onnistumaan. Ei multa opiskelun valvominen tai tytöltä jaksaminen koulun jälkeen kun koulumatkakin on tunnin. Saa nähdä kuinka kauan tyttö jaksaa kun sillä ei oo mikään pitkäjänteisyys tai motivaation ylläpidon saavutusta olemassa. Se tarttee lääkitystä jaksamiseen mut kun on vaan muka se "Määrittelemätön psykiatrinen häiriö" ollut koko ikänsä niin siihen ei apuja saa muuta kuin masennustarpiaa eikä tyttö oo vielä masentunut, vielä. Tulin sieltä terveysasemalle jossa jonotin puolituntia että pääsin noutamaan reseptini joissa ei ollutkaan mitään uusittavaa vaan kummassakin runsaasti jäljellä, en varmaan opi ikinä katsomaan reseptejä niin että ymmärtäisin mitä niistä pitää katsoa, sieltä sitten kotiin ja ajattelin ottaa päikkärit, ei onnistu kun en saa unta päivisin vaikka kuinka väsyttäisi. Tyttö soitti minut takaisin koululle kesken horrostamisen hakemaan koulukirjat kotiin sillä lokerot menevät remonttiin joululomalla. Kotona vielä muistin että auto on tolpassa kiinni mutta en enää autolla sitä muistanut ja lähdin liikkeelle tolpan naru autosta roikkuen, pääsin noin 200m kunnes eräs nainen pysäytti minut ja kertoi tilanteen, olin silloin keskellä ajotietä ja ajanut narun pistotulpan päälle, auto sammui ja tuli kaksi autoa jotka halusivat KIIREELLÄ ohi , käynnistin ja peruutin vähän, keräsin johdon autoon ja pakenin paikalta, toivottavasti johto on kunnossa, se maksoi aika paljon ja olisi jo toinen piuha jonka tuhoan. Koululta menimme palauttamaan haukkupannan ja syömään sekä shoppailemaan mun vikoilla rahoillani. Kun tulin takaisin kotiin jätin tytön ja koiran ja otin lennosta miehen kyytiin ja ajoimme hakemaan hänen pukunsa pesulasta ja minulle lääkkeet ja alkoon ja kauppaan. Ostin ripsivärin 13.50e ja kassalla tarkistin että se tuli maksettua mutten tainnut huomata pakata sitä enää ostoskassiini ! Kaupan jälkeen sanoin että olen ihan loppu, aivot ei enää toimi ja mies ihmetteli etten ole edes työpäivän vertaista touhua tehnyt ja silti uuvahdan.

Otin siitä hiukan nokkiini.

Kotona vasta neljän tunnin päästä tajusin ettei ripsiväri oikeasti tullutkaan kaupasta kotiin asti sillä minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä että olisin pakannut sitä kassiin, taskuun tai laukkuuni enkä enää muista edes mihin laitoin kuitin tai sen ostoskassin. Harmittaa niin maan vietävästi Sillä rahat on nyt menneet ja minulle käy vain se yksi merkki ja vain yksi malli siitä merkistä ripsiväriä jotta nämä veltot ja harvat räpsyttimet saa näyttämään edes ripsiltä. Muilla merkeillä ei taivutus pysy.

Menemme siis tyttären kanssa käymään siellä kaupassa, oli kuittia tai ei Auton avaimet taitaa olla miehen taskussa Eli bussilla siis ja taivaalta tulee räntää ja vettä tuulessa vuoronperään. Jossain välissä pitää myös koira hoitaa pitkälle lenkilleen ja sauna on jo 2,5h päästä, mitähän tästäkin päivästä taas tulee, ei hyvältä näytä.